day 4

aamu alkoi aika vauhdikkaasti kun piti lahtea kohti woodburyn outlettia shoppamaan. se sitten meni vahan monkaan. alettiin selvittelemaan jos sinne paasisikin suoraan new jerseysta ettei taytyisi kiertaaa lenkkia new yorkin kautta. no eihan se tietenkaan onnistunu. seuraava mutka tuli vastaan kun huomattiin etta eihan meilla oo kateista, tai siis on mutta hieman vaarana valuuttana. eli ei paasta bussiin. tutustuttiiin sitte sen verran bank on americaan etta meille selvisi etta rahan vaihtaminen siella on mahdotonta ja etta nakojaan pankkiautomaatin kayttaminen voi olla ylitsepaasemattoman hankalaa. lopulta paastiin bussiiin mutta woodburyn bussi starttasi kyllakin ilman meita.

new york ei kuitenkaan jata kylmaksi eika meian paiva ollu riippuvainen siita nii lahettiin sitte taas jalleen kerran tapamme mukaa harhailemaan ja ihmetteleen ja eksyttiin ensimmaiseksi 6th avenuelle ja broadwaylle. loydettiin muutama ihana kauppa jossa meilla meni tuplasti normaalia kauemmin aikaa koska puolet ajasta ma vaan jammailin fiilistelin ja laitoin tukkaani sen sijaan etta oisin ettiny yhtaan mitaan.

Syomaan eksyttiin planet hallywoodin, semmonen turisti loukku.  olihan siella vaikka mita ja jotain autoja ajeli pitkin pylvaita ja sai syoda pelaten etta alaston stallone tippuu katosta ruokaan. niin ei kuitenkaa kayny mika teki ruuastaki aika loistavan makusta. luulis vaan etta tollasssista paikoista missa on kaikkee elokuva kraasaa pidettas parempaa huolta ja etta sita uudistettas. vaikka oliki ihan vaikuttava paikka nii olihan se vaha sinne pain. meiningilla etta rahat pois turisteilta kun ne tyhmat maksaaa :D

tottakai ku tanne asti on tultu nii ois ihana kayda kattoo joku musikaali. ensimmaisena mielessa ois ollu wicked. no paatettii lahtee sitte selvittamaan etta saisko miita lippuja viela loppuviikon naytoksiin ja miten se onnistuis paikanpaalta. on se meininki jotenki vaan niin paljo rennompaa ku suomessa. teatteri gershwininen dessa oli pitka jono. kaikki jonossa olijat kirjotti nimensa paperille  ja laput laitettiiin arvonta koneeseen. juuri ennen naytosta kaikkien piti tulla paikalle ja viimeiset liput naytoksiin arvottiin. lipun joko sai tai ei saanut. mun mielesta aika hauska systeemi. etta kaikki naytokset taytetaan ja ihmisilla on viela viimehetkella aikaa paattaa lahtea teatteriin. paatettiin kuitenki etta otetaan siita enemman selvaa ja tullaan teattriin joku toinen ilta mutta sen nakeee sitten! tasta perheesta ku ei koskaan tieda

ei kauaa keritty kaveleen ku mulla tippuu pisara paahan. aattelin heti etta eika, nyt taas alkaa sataa. mut eheeei. puluhan se vaan oli joka paatti kakata mun ja iskan paalle. ma en sentaan silla samalla hetkella kattonu ylospain, jollain toisella oli vahan huonompi tuuri.. no siitahan oli sitten kivaa jatkaa matkaa varsinki ku seuraavaks reitille osu saks on 5th avenuella, yks hienoimmista tavarataloista new yorkissa.  Saks todella sitte oli hieno. ei edes hintalappuja vaatteissa. naisten vaatteita oli joku 5 kerrosta. ma kavin kurkkimas vaa aika kerroksissa nurkkien takana, mul iski rimakauhu. too fansy for me.kaikkien kahvihammasta kolotti jo aikalailla ja paatettii kayda sitte viela siela kahvilla. hieno nainen seisoo yli kliinin kahvilan edessa ohjaamassa ihmisia valkoisen savyiseen, huoliteltuun kahvilaan. too much for mee. muo alko ahdistaan liian paljo nii paatettiin ettia joku muu kahvittelu paikka. varmasti ihmiset kadulla katto ku ma juoksen saksin ovista ulos huutaen freedom!

saatiin jopa kahlattua muutama nahtavyyskin lapi. ne ei liikaa oo meita viela kuumottanu. Rockefeller plaza oli kaunis. se olisi kylla varmasti vaikuttavampi talvella tai keskikesalla kun siinakin olisi enenmman toimintaa. jotenki uskomatonta etta keskella kaupungin vilkkainta aluetta on iso aukea mita ei naa mistaan ennenkuin kavelee ihan viereen. Grand central station puolestaan sai melkeen haukkomaan henkea. se oli hienompi mita olin kuvitellut. uskomatonta etta jotkut ihmiset kulkevat siita paivittain toihin. huh. jalat alko oleen tassa vaiheessa jo aika muussia. olihan sita taas koko paiva kavelty.

Kotimatka siis kuullosti erittain hyvalta. lahettiin talsimaan pitkin 42th streettia ja vastaan osu bryant park. vitsit kuinka kaunis. kaveltiin siita lapi, mun ois tehny mieli menna juoksemaan pitkin ruohokenttaa mutta nurmikon reunassa oli pieni kyltti joka kehotti ihmisia menemasta nurmelle koska se toipuu suuresta tapahtumasta. niin pieni kyltti mutta 0 ihmista nurmikolla.ihme. no, arvatkaa kaksi kertaa lahdettiinko kavelemaan tasta vaaraan suuntaan. jep. yhtakkia meian edessa on jarkyttavat valomainokset, joo ja eiku takasin pain. kaikki oli sita mielta etta nyt mennnaan vikaan. parin korttelin paasta eletaan miettii et ei voi olla totta. taas kavellaan vaaraan suuntaan. siin vaihees pinna petti kylla taysin. siis se vaara suunta oliki ollu oikee suuntaa. eiku takasin. oli pikkasen voittaja fiilis ku paastiiin 8th streetille ja oltiin lahella kotia.

ma en tiia mika energia piikki mulle ja aitille iski, mutta kaveltiin ripley's believe it or not museon ohi ja oltiin ku pikkulapset siina edessa etta me halutaaan tonne!! eipa jaany iskalla paljoo vaihtroehtoja. siella sitte kaveltiin pitkin kaytavia ja ihmeteltiin maailman pisimpia, lihavimpia ja lyhyimpia ihmisia, kaikenlaisia kidutuskeksintoja ja karvaisia naisia. onneks innokkuus oli jo vahan laantunu ku meille tarjottiin lisamaksua vastaan paasya laserradalle.. mita viela. loppu vaiheessa museota alko olla jo niin vasyny ettei muovikasseista tehty mekko saanut hirveasti hurraamaan.no tulihan seki koettua.paikka oli aikalailla samassa jamassa kuin planet hollywood, siita olisi saanut niin paljon hienomman pienella panostuksella. mut mita sita vanhaa hyvaks todettua korjaamaaan..?

on se vaan niin erilaista taalla. oon yllattyny siita kuinka rauhallisia ja kiirettomia ihmiset taalla tavallaan ovat. kaikki jotenki toimii sellasseessa yhteisessa ymmarryksessa. Oon kuulemani perusteella muodostanut ihan erilaisen kasityksen manhattanista. kaduilla on hyvin tilaa kavella ja viela kertaakaan ei ole tullut turvatonta oloa eika tavaroitten puolesta oo tarvinnu ainakaan viela pelata. musta tuntuu etta se on pitkalti omasta asenteesta ja omista tekemisista kiinni. tyhma ei saa olla, pitaa pitaa jarki kadessa kaikessa mita tekee. semmonen tervemaalaisjarki, ei sita itteltaan ainakaan muuta voi edes vaatia! new yorkista tehdaan mun mielesta liian iso juttu. taalla on normaaleja ihmisia jotka viettaa ihan normaalia arkea, joille vapauden patsas(jota me ei olla viela edes nahty) ja ystavalliset ihmiset hyvine kaytostapoineeen ovat arkipaivaa. parasta taalla on se fiilis, sen voi melkeen maistaan. xoxo