day 8

eilisesta tosiaan jai mainitsematta aitin matkan ensimmainen amerikkalinen hot dog, joka oli kuulemma erinnomaisen makuista. hodarin jalkeen onki kiva lahtea valkaisemaan hampaitaan uudella hammastahnalla, joka paatyi ostoskoriin apteekista kovan paasykokeen kautta.. Pyorahdettiin myos tiffanylla! pieni pettymys eli kylla etta timantteja sai oikein ettia korostuista, luulin etta siella olis aivan hervottoman kokoisia kivia :o

tanaan paatettiin ottaa taksi alle ja kayda semmossissa paikoissa mitka kaikki viela haluaisi kayda. ensimmaisena etappina oli central parkin alice in wonderland patsaat, tosin patsaasta oli hieman vaikea saada hyvaa kuvaa kun pitkin patsasta kiipeili kasa kaikenikaisia apinoita. tosin taytyy muistaa se etta patsas on tarkoitettukkin siihen etta lapset saavat siina leikkia ja kiipeilla.  Satuttiin aika hyvaan aikaan John Lennonin muistoa kunnioittavalle strawberry fieldille. lennonin muistomerkin ymaprille oli kasaantunut  suuri joukko ihmisia ( varmaan yli 60) laulamaan ja soittamaan. monet ihmiset heittivat merkin paalle kukkasia kyyneleet silmissa. miten joku yksi ihminen voikaan vaikuttaa muihin ihmisiin noin paljon.

paatettiin kayda pyorahtamassa viela nohossa, sohossa, ja little italyssa. kiereltiin siella kauppoja ja kateltiin ihmisia, ilta tosin loppu meilla aika lyhyeen koska mulla alko olemaan jo niin huono olo, taitaa taa veto kaikissa kaupoissa ja hotellissa tehda tehtavansa, oon tulossa kipeeks. nyt droppia naamaan ja nukkumaan, huomenna uus paiva!

meille kavi talla reissulla kylla aika hauska yhteensattuma. etta maailma voi olla pieni! ja nyt sentaan puhutaan  miljoonakaupungista. eilen illalla bussipysakilla meian edessa oli joukko eriikaisia lapsia, sisarruksia ja isa. naurettiin aitin kaa ku ne oli niin hauskan nakosia ku kaikilla oli oma sipsipussi ja koko kaytavassa kuuluu kauhee massytys. plus etta niilla oli maailman oudoimman nakonen menopeli, semmonen kolmionmuotonen lauta missa on 3 pyoraa alla. en oo ikina nahny tollasta! :o nyt tanaan ku kaveltiin central parkissa, semmosseen sillan alla laulo kuoro hengellisia lauluja  sellon saestyksella. Se oli se sama perhe! niin kaunista, ne laulu kylla todella hyvin. aiti ylllari alko itkemaan, mut kylla se kosketti. no sitte illalla ku noustiin bussiiin. ei voi olla totta. se sama perhe tuli istumaan meian viereen bussiiin. uskomatonta!